Isäntäperhettä ei vielä(kään) ole ja yritän olla ottamatta siitä stressiä tai pitää odotuksia liian korkealla. Soitin AFS:lle noin viikko sitten ja sieltä kerrottiin, että puolella Ranskaan lähtijöistä ei perhettä vielä ole ja että sieltä kuulemma tulee perheet aina myöhässä. Tsekkaan sähköpostin joka päivä ainakin kerran, mutta muuten yritän olla ajattelematta tulevaa perhettäni, jotten mitään ennakko-odotuksia syntyisi. Se on vaikeaa ja välillä valitan perheettömyydestäni, mutta onneksi ystäväni takoo päähäni järkeä. Ainakaan ei ole mitään paniikia kirjeiden ja sähköpostien kanssa tai vaaraa, että juuri niiden kautta niitä ennako-odotuksia syntyisi. Toisaalta tämä "ilman perhettä"-olo on ärsyttävää, toisaalta taas huvittavaa ja jo jonkinlainen läppä. Ihanneasennehan olisi: Tulee, kun tulee.
AFS-leiri oli myös keväällä, toukokuussa tarkemmin sanottuna. Se kesti yhden yön ja oli Porvoossa. Leirillä oli pääosin Eurooppaan lähtijöitä, mutta myös yksi Venäjälle reissaaja oli messissä. Aika paljon näkyi olevan menijöitä Ranskaan, Itävaltaan ja Italiaan ja tuntui, että esimerkiksi Saksaan oli lähdössä vähemmän porukkaa. Mutta eihän sitä voi tietää oliko edes kaikki AFS:n Eurooppa-vaihtarit samalla leirillä ja kuinka paljon paikkoja eri maihin on.
Pääasiassa leirillä työskenneltiin pienryhmissä. Pohdittiin kulttuurieroja, keskusteltiin, jaettiin omia näkemyksiä ja kuunneltiin niin vetäjän kuin anonyymienkin vaihtarikokemuksia. Aika lailla samaa asiaa, mitä AFS-tideotustilaisuuksissa on ollut, mutta jotenkin enemmän nuoren näkökulmasta. Vetäjät olivat suht koht nuoria ja jotkut jotkut olivat tulleet Suomeen vasta pari vuotta sitten. Toisena päivänä pienryhmät rikottiin ja meidät jaettin kohdemaiden mukaan ja leirin ulkopuoliset nuoret tulivat vetämään Maaryhmiä. Juuri maaryhmät olivat parasta leirillä, sai kysellä ja kuulla nimenomaan Ranskasta ja sen ihmisistä, koulusta ja tavoista ihmiseltä, joka oli ollut samassa tilanteessa kuin itse nyt olen. Totta kai kokemukset vaihtelevat eri ihmisillä, mutta nimenomaan esimerkiksi käyttäytyminen ranskalaisessa kodissa tai koulussa sytytti mielenkiintoni. Kuinka paljon he tekevät kouluhommia? Miten eri linjat poikkeavat toisistaan? Puhuvatko nuoret paljon pahaa toisistaan? Eihän vastaukset ole vedenpitäviä, se ei olisi edes mahdollista, mutta jotain käsitystä hahmottui ja ajatuksia syntyi ja se on pääasia. Myös näissä Maaryhmissä sain kuulla, että Ranskasta saa kuulemma aina myöhään perheet. Heillä on vaikeuksia hankkia perheitä vaihtareille, niin se vain menee.
Tällä viikolla meillä oli kotikäynti. Kyse on siitä, että entinen vaihto-oppilas tulee meille kotiin ja silloin on vielä mahdollista kysellä neuvoja ja kulttuurieroja ja kuulla vaihtarin omia ajatuksia ja tarinoita. Olin aluksi ihan unohtanut koko kotikäynnin, kunnes sitten sain kerran tekstarin tältä kyseiseltä vaihtarilta. Homma oli nopeasti sovittu, eikä AFS:n toimisto asettanut mitään vaatimuksia ajan suhteen. Vapaasti valitsimme sopivan päivän ja kellonajan ja silloin tämä vaihto-oppilas tuli meille.
Tilanne oli rento ja mukava. Entinen vaihtari oli itse tullut Ranskasta kaksi vuotta sitten ja oli helpottavaa, kun pystyi kysyä kaiken, mitä oli tullut mieleen leirin jälkeen tai sitä ennen tai ihan milloin vaan. Kannattaa, muuten vähän miettiä aikaisemmin juuri näitä kysymyksiä, ettei sitten tule jälkeenpäin niitä "Ainiin!"-hetkiä. Mahdollisuus on mitä mahtavin ja sain kuulla paljon uutta tietoa Ranskasta ja vaihtarivuodesta ja tämä kotikäynti sai koko vaihdon tuntumaan taas vähän enemmän todelta. Lisäksi oman kotikäyntini tekijä oli niin positiivinen ja kannustava, että nykyään ajattelen itsekin enemmän positiivisia ajatuksia ja vähemmän pelkoa. Sain myös nähdä kuvia kuluneelta vuodelta ja lukea vaihtarin ajatuksia, joten todella valaiseva tapaaminen oli. Silloin myös vanhempien on hyvä kysellä asioita ja faktoja koskien vuotta tai kohdemaata tai ihan mitä tahansa. AFS:n tiedotustilaisuudet ovat yleensä olleet aika suurelle määrälle ihmisiä ja tämä tilanne oli sen verran... intiimimpi, että kysymyksiä oli ainakin omasta mielestäni helpompi tehdä ja pukea ajatuksia sanoiksi. Ja koska kotikäyntien tekijät ovat nuoria, saattaa olla vaikka juuri tulleita vaihtareita, on asiat ja tunteet selvemmin muistissa.
Vaikka oman kotikäyntini vaihtari oli ollut Ranskassa, ei se mene kohdemaittain. Tai siis, kyllä AFS:llä jokin logiikka siinä varmasti on, mutta esimerkiksi ystäväni - joka lähtee USA:n - kotikäynnin oli tehnyt Uuden-Seelannin vaihtari.
Siinä olivat kai kaikki tärkeimmät jutut vaihtarivuoden saralta. Päivittelytahtia voisi vähän lisätä, jotta sitten oikeasti vuoden päästä muistaa, mitä omassa päässä näihin aikoihin liikkui. Ei sitä oikein vieläkään tajua, koko vaihtarijuttua, mutta ehkä sitten kohta. Tasan vuoden päästä olen kuitenkin ollut jo päivän taas kotona. Mitä ihmettä?! Ja koko matka - joka ikinen erä ja euro ja sentti - on nyt maksettu! Mitä ihmettä?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti