Syksy on jo aika pitkällä, miten tämä aika oikein kuluu? Suurin osa kesästä meni töissä ja kaikki rahat menivät aika pitkälti säästöön vaihtovuotta varten.
Kesän alussa saimme ne pahimmat ja laajimmat laput, jotka piti palauttaa elokuussa. Itselläni ne jäivät kuitenkin ihan liian pitkäksi aikaa unohduksiin ja ne ovat minulla vieläkin kotona. Lähetin kuitenkin AFS:lle sähköpostia ja he sanoivat, että ihan hyvin ne voi palauttaa tässäkin kuussa. Jotkut ovat tässä vaiheessa käymässä läpi hakuprosessia, joten mikään hätä tässä ei ole, mutta onhan se niin, että mitä pikemmin, sen parempi.
Hakemuksia ja lappuja ja lomakkeita tuli paljon ja minulla meni pari viikkoa vain kaiken läpi käymiseen, organisoimiseen ja ymmärtämiseen, mitä pitää tehdä millekin lapulle. Kävimme ne monta kertaa läpi ystäväni kanssa, joka on myös lähdössä vaihtoon, tosin USA:han. Kaikki lomakkeet ovat englanniksi ja ne myös täytyy täyttää englanniksi, joten se hidastaa työtä. Lopulta kaikki kuitenkin selkeni, sillä lappujen mukana tuli suomenkieliset ohjeet, joita seuraamalla selviää.
Hakemuksiin sisältyy (luonnolisesti) kaikki henkilö- ja yhteystiedot. Halutaan tietää kaikki perheenjäsenet ja vanhempien ammatit, sekä sen, onko ollut (tai mahdollisesti asunut) ulkomailla. Nämä ovat helpot täytettävät, kunhan vain muistaa tarkistaa, että kaikki tiedot todella ovat englanniksi.
Myös muita iha perusjuttuja kysytään, kuten onko allergioita, ruokavaliorajoituksia tai polttaako tupakkaa.
Postissa tulee osallistumissopimus ja suostumus, joihin tarvitaan vanhempien allekirjoitukset ja oma allekirjoitus. Itse en niitä mitenkään tarkkaan lukenut, mutta isäni kyllä halusi tietää tarkkaan, mihin on nimeään pistämässä. Mitän kovin hämärää se ei voinut olla, sillä nyt kaikki on kunnossa.
Siihen se helpoin osuus loppuu. Myös kouluun pitää viedä papereita, joihin kirjoitetaan kolmen vuoden aikaiset arvosanat ja siinä arvioidaan vaihto-oppilaan opiskelumotivaatiota. Netistä voi tulostaa suomenkieliset ohjeet, jotka on hyvä antaa opettajalle lappujen mukana, joten mitään monimutkaista se ei ole. Tai jos on, niin ainakaan ei itse tarvitse siitä huolehtia. Itselleni ongelma lähinnä oli se, mihin kouluun lomakkeet vien. Käyn lukion ensimmäistä luokkaa, joten heillä ei ole vielä mitään kaikenkattavaa kuvaa minusta oppijana. AFS:llä kuitenkin sanottiin, että kaikki paperit vaan lukioon ja tänään kävin ne sinne viemässä. Huomenna tai maanantaina olisi tarkoitus hakea ne täytettyinä ja siihen mennessä saada kaikki muukin valmiiksi.
Kuten olettaa saattaa, myös lääkärissä pitää käydä. Sinne viedään kaksi lomaketta, jotka lääkäri täyttää. Niihin ei mene paljoa puolta tuntia kauempaa, jollei ole mitää suurta vaivaa, jota pitää yksityiskohtaisesti selittää. Itse menin ihan tavalliseen terveyskeskukseen ja lääkäri osasi ilman mitään kysymyksiä täyttää lomakkeet ja seuraavana päivänä hain ne sieltä. AFS:n netistä voi myös tulostaa listan rokotuksista, joita kannattaa hankkia ennen matkalle lähtöään. Ranskaan ei mitään sen suurempia vaatimuksia ollut, mutta esimerkiksi Italian koulut vaativat joitain tiettyjä rokotuksia.
Yksi vaikeimmista kohdista oli varmasti kirje isäntäperheelle. Aloitin sen jo kesän alussa. Kirjoitin vähän ja huonosti ja unohdin sen pitkäksi aikaa. Näin kävi useammankin kerran, kunnes tajusin, että kohta loppuu aika kesken. Sitten yksi ilta aloitin iha uudestaan ja sain sen valmiiksi kahdessa erässä. Se tosin kaipaa vielä hienosäätöä, mutta on muuten ihan valmis. Ihan kahta sivua siitä ei tullut, mutta toisaalta, fonttikokoni oli yksitoista ja aion vielä lisätä sinne pari juttua. Kirjettä koskien löytyy AFS:ltä johdattelukysymyksiä ja niitä kannattaa käyttää avuksi. On myös hyvä miettiä, minkälaisen kuvan haluaa itsestään antaa, sillä kuvia lukuunottamatta kirje on lomakkeista ehdottomasta henkilökohtaisin. Tuskin kukaan valitsee ketään painon perusteella. Kirjettä aloittaessa kannattaa kirjoittaa vaikka vaan ihan ranskalaisilla viivoilla joitain asioita, joita haluaa mainita ja sitten ujuttaa ne sopivasti tekstiin. Itse kirjiotin kaiken suoraan englanniksi, mutta jos se tuntuu hankalalta, on hyvä tehdä se ensin suomeksi ja sitten kääntää.
Myös vanhemmilta vaaditaan pienimuotoista kirjettä, jossa pitää vastata muutamaan kysymykseen. Siinä tiedustellaan esimerkiksi kurin kovuutta, lapsen suhdetta perheeseen ja itsenäisyyden määrää. Annoin tämän paperin äidilleni jo kuukausi sitten, jotta hän varmasti ehtisi ajoissa. Mitä aikaisemmin, sen parempi.
Yksi lomakkeista oli vapaaehtoinen ja siinä tiedustellaan, saako vaihto-oppilaan kuvia yms. julkaista netissä tai vastaavissa pakoissa. Teksti on aika pitkä, mutta se kannattaa kääntää ihan varmuuden vuoksi, jotta tietää mihin on nimeään kirjoittamassa.
Myös kuvia halutaan. Ei mitää poseerausta, vaan aitoja tilannekuvia perhestä, koulusta, kavereista ja harrastuksista. Tämä menee helpoiten, kun vaan kantaa kameraa joka paikkaan, kuvaa paljon ja myöhemmin valitsee parhaat otokset. Myös kuviin kannattaa kiinnittää paljon huomiota, jotta antaa mahdollisimman positiivisen kuvan itsestään.
Siinä taisi olla kaikki. Kuulostaa suhtkoht helpolta, niin minäkin ajattelin, ennen kuin urakka sattui omalle kohdalleni. Sitä ajattelee, että on erilainen kuin muut ja selviää nopeasti. No, ainakaan minä en ollut, ehkä joku muu on järkevämpi.
