"Nyt lähetään, hankitaan ne kuvat ja viedään nää vaihtopaperit. Meillä on lomaa, tehdään siis jotain hyödyllistä. Viedään laput sinne ite henkilökohtasesti, mutten me ei ikinä saada niitä hoidettuu."
"Okei."
Englanninkieliset lomakkeeni olivat hyvällä mallilla. Rehtorilta oltiin saatu haettua koululomakkeet ja muutkin laput olivat täysin valmiita. Jouduin pari kertaa hoputtamaan äitiä vanhempien kirjeen kanssa ja se oltiin saatu tulostettua edellisenä päivänä. Ainoa mitä sekä minulta että ystävältäi puuttivat, olivat kuvat. Niinpä lähdimme lähimpään valokuvausliikkeseen, missä kuvat voitaisiin tulostaa muistitikulta. Valokuvasuositus on 6-10 kuvaa, mutta otin varmuuden vuoksi vähän ylimääräisiäkin mukaan, jos joku ei olisikaan hyvä. Kuvissa esiintyivät kaikki perheenjäseneni (vaikkakin ainut kuva, missä isäni esintyy, on hän selkä kameraan päin), ystäviäni ja kavereitani sekä minut itse. Myös pari tätiä, eno, siskoni poikaystävä ja mummini esiintyvät kuvissa, mutta jokaisesta sukulaisesta en todellakaan laittanut kuvaa. Sen verran laaja suku löytyy, että se olisi älyvapaata, eikä se tarkoitus olekaan. Yritin valita rentoja ja positiivisia kuvia ja kuvia, joista vähän näkisi ns. "elämäni yleisilmettä".
Tulostin noin 13 kuvaa ja se maksoi alle seitsemän euroa. Veimme liikeeseen tikut ja laitoimme ne itse koneelle. Siinä oli viisitoista minuuttia odottelua, joten päätimme tsekata kaikki muut laput sillä välin. Mitään ei ollut unohtunut kotiin, mutta koska tulostimestamme oli loppunut väri, päätin sellaiset peruslomakkeet, joissa kysytään nimi, ikä, vanhempien ammatit etcetc. lähettää netin kautta.
Täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt kuvien latuun, kun haimme ne liikkeestä. En tosin tiedä, olisiko se ollut paljoakaan permpi, jos olisin tulostanu ne kotona valokuvauspaperille. Eikä kuvia kyllä ollutkaan otettu millään hyvillä kameroilla ja yleisilme oli positiivinen, joten olen kuviini todella tyytyväinen.
Teippasimme kuvat A4-kokoisille valkoisille papereille, sillä kuvat olivat normaalin kokoisia. Laitoin kaksi kuvaa yhdelle paperille ja kirjoitin mustalla tussilla pienen selityksen kuvan viereen, esim. "Here is my sister and her boyfriend".
AFS:n toimistolla lomakkeet vielä tarkastettiin ja sieltä käsin he tulostivat myös peruslomakkeeni, joten minun ei tarvinnut enään lähettää mitään netin kautta. Jotain pientä epäselvyyttä joissakin kohdissa oli, mutta AFS:n työntekijöiden kanssa saimme kaikki setvittyä. Kannaattaa todella tarkistaa kaikki laput, ettei yhtäkään allekirjoitusta puutu, sillä teimme parin päivän päästä toimistolle uusintareissun, koska ystäväni oli unohtanut pyytää yhden allekirjoituksen.
Kun sitten lähdimme, alkoi ajatus vaihdosta todella vakiintua päässäni. Kun olin ollut vielä lomakkeiden täyttelyvaiheessa, en ollut miettinyt, että minä todella lähden. Nyt lähtööni on enään alle vuosi ja en todellakaan voi uskoa, että aika on mennyt näin nopeasti! Englanninkileiset lomakkeet on palautettu, joten nyt voi vain odotella. Päätimme juhlistaa sitä ystäväni kanssa ja menimme syömään Ben and Jerry's:n sikakalliit jätskipallot.
